Sivut

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Virkkuut vähenemässä?

Vaikka kesää onkin vielä reilusti jäljellä ajatukseni karkaavat jo neulomiseen. Nämä virkkaustyöt kun ovat tuntuneet kesälomatöiltä, vaikken vielä lomaa olekaan viettänyt. Se alkaa elokuun puolella.

Edellisessä tekstissäni jo kerroin kuinka kiinnostus neulomiseen on jo kasvussa. Tämäkin kuva kertoo sen puolesta.

Aloitin virkkaamaan samalla ohjeella kuin kolme muutakin ponchoa. Aloitin tämän 5 mm:n koukulla, mutta totesin sen olevan langalle liian pieni. Vaihdoin muutaman kerroksen jälkeen 6 mm:n koukun ja jatkoin sillä yhden vyyhdin loppuun. Aloitin vielä toistakin vyyhtiä kunnes sovituksen jälkeen päätinkin purkaa tämän virkkuun kun tästä oli tulossa hyvää vauhtia melko reikäinen teltta.

Toisesta vyyhdistä tehdyn muutaman kerroksen osuuden purin kerälle. Mietin päivän (tehden muita keskeneräisiä kässyjä) puranko siis kokonaan vai mitä teen. No aloitinkin sukat ja siinähän se samalla tulee virkkuukin purettua.

Lanka on ihanaa Pirtin villasilkkiä, valkoista ja vihreää. Näistä tulee lutuisat yösukat, vahvikkeeton lankahan ei kestä kovaa tassuttelua. Silkin ja villan yhdistelmä on erinomainen apu kolotuksiin, joten tämä materiaali sopiikin mainiosti erilaisiin lämmittimiin. Kannattaa varautua ajoissa syksyn kosteisiin keleihin. Verkkopuodistakin löytyy värjäämättöminä tätä lankaa.


Lopuksi tähän kuva virkatusta pikkukassista. Tämän lisäsin kauppaan, josta löytyvätkin tarkemmat tiedot.

Kesäistä lauantaita!

Anne

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista sukkaa pukkaa:) Tuttua tuo purkoosi, varsinkin jos tekele ei olekkaan mieleinen, voipi se vaihtaa matkanvarrella muotoaan muutamaan kertaan.
Sukkia on aina mukava kilkutella, valmistuvat kuin itsestään ja niitä tarvitaan aina. Ihania nuo tekemäsi liinat. Juhannusruusumalli on niin kaunis,siitä saa ihania liinoja kaikenkokoisena toteutettuna:)
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle! T: Näpertelijä neulomosta

Villanne kirjoitti...

Kiitos, Näpertelijä :)

MysteryKnitter kirjoitti...

Tyrmäävän mahtavia töitä taas! Ja joskus on pakko luovuttaa ja purkaa, vaikka ei tahtoisikaan.